作曲 : Markus Mikael Pesonen
Taistoihin tiemme kun toi,
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeeseen kadota on.
Päivä kun yöks vaihtui jo,
tuli levoksi pien tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel kyynelen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.